02/09/2026
Miksi meitä paikallisia vituttaa aivan kaikki? Matkailijat kuitenkin huomaavat Joensuun kauneuden.
Helsingin Sanomissa kuvattiin hiljattain herätystä, joka tapahtuu, kun lähiympäristön palveluita pitää itsestäänselvyytenä – kunnes iskee sulkuaalto ja ovet sulkeutuvat lopullisesti.
Tämä sama ilmiö vaivaa meitä Joensuussa.
Kuljemme liian usein vain töihin, kauppaan ja kotiin. Ikean mainoslause ”on ihanaa olla kotona” on muuttunut täällä passiiviseksi todellisuudeksi, ja kadut ammottavat tyhjyyttään.
Joensuuhan on nimittäin siitä mainio kaupunki, että kaikki on lähellä. Monarkilla polkee hetkessä minne vaan ja autolla pääsee kaikkialle kymmenessä minuutissa. Joki virtaa keskellä kaupunkia, rannat piirittävät lähes koko asutusta, ja meillä on upeita puistoja sekä metsää.
Kaupungista löytyy yli sata puistonpenkkiä ja huikea määrä kiviä, joilla leputtaa mieltä. 😄
Puitteet ovat siis enemmän kuin kunnossa. Ja täällä vierailevat huomaavat sen usein heti.
Miksi kadut ovat silti tyhjiä?
On helppo syyttää palvelualaa siitä, että taso on valunut alas. Pelkkä ovien auki pitäminen ei enää riitä houkuttelemaan ihmistä ulos.
Jos asiakkaan kohtaaminen ravintolassa tai myymälässä rajoittuu väsyneeseen ”tarviitko kuittia?” -kysymykseen tai tylyyn ”joo, jep, yes” -kuittaukseen, ollaan aika kaukana elämyksestä.
Kun palvelusta katoaa intohimo, asiakkaalle jää helposti vain maksajan rooli.
M***a syyllisen etsiminen pelkästään tiskin takaa olisi liian helppoa.
Me kaupunkilaiset olemme aivan yhtä lailla vastuussa.
Jos kaikki ympärillä vituttaa, on aika vaikea rakentaa ympärilleen hyvää tunnelmaa. Eikä täällä oikeasti ole mitään hätää.
Meillä on turvallinen, kaunis ja kompakti kaupunki, jossa lähes kaikki on lähellä.
Ehkä välillä voisi antaa itselleen ja toiselle ihmiselle mahdollisuuden hymyyn. Tervehtiä. Jäädä hetkeksi juttelemaan. Lähteä kahville, vaikka ei olisi mitään asiaa. Istua joen rantaan. Mennä tapahtumaan. Hypätä pyörän selkään ja katsoa, mitä omassa kaupungissa tapahtuu.
Moni tuudittautuu kotiinkuljetukseen, m***a pahviboksista syöty haalea ruoka ei välttämättä luo kovin kummoista muistoa. Enemmänkin turvotusta ja päästöjä.
Ympäristö ja elämykset tekevät elämän.
Elokuvan katsominen kotona suoratoistona tai sen kokeminen elokuvateatterissa ovat kaksi aivan eri asiaa. Voikkoleivät maistuvat erilaiselta retkellä, ja kahvikin on toisenlaista Vehkaniemessä tai Pielisjoen rannalla termarista nautittuna kuin omassa keittiössä.
Kaupunki ei synny pelkästään rakennuksista, yrityksistä tai kaupungin päätöksistä. Se syntyy ihmisistä. Meistä.
Tämä on vähän muna vai kana -ilmiö, johon tarvitaan molemminpuoliset talkoot.
Paikallisten toimijoiden on uskallettava uudistaa pelikirjaansa ja tarjottava sellaista laatua, tekemistä ja tunnelmaa, jonka vuoksi kannattaa lähteä kotoa.
Meidän joensuulaisten taas täytyy välillä nousta sohvalta, hypätä pyörän selkään ja lähteä ihmisten ilmoille.
Ja ehkä ennen kaikkea antaa toisillemme mahdollisuus hymyyn.
Ei täällä oikeasti ole mitään hätää. Meillä on ihan pirun hyvä kaupunki.
Ennen kuin huomaamme, että olemme itse tyhjentäneet sen.
Mikä on sinun suosikkipaikkasi Joensuussa – sellainen, johon veisit myös kaupungissa ensimmäistä kertaa käyvän?
Kerro ihmeessä kommenteissa niin muutkin käy kokeilee😃
